Joulupohdintaa

Joulu on kohta jo ovella (ainakin melkein), vuosi hurahti ihan suunnatoman nopeasti vaan ohitse ja kaikkea tapahtu vuoden aikana. Tänä vuonna meillä on hyvinkin erillainen joulu, ensinnäkin meillä on lapsi ja tänä vuonna olen ekaa kertaa muualla kuin Vilppulassa viettämässä joulua. Tänä vuonna joulua vietetään siis Vantaalla Samulin perheen kanssa ja lähdetään joulupäivänä viettämään joulua mun äidin luokse.

Vähän harmittaa koska meillä on aina vietetty joulua vähän enemmän ja kaikki meidän perheen jäsenet on paikalla ja sukulaisia myös, syödään hyvin ja pukkikin on käynyt melkein joka vuosi ja tunnelma on oikeasti joulunen. Meillä ei oo ollut nyt kauheesti varaa kauheen hienoihin joulu romppeisiin jotta se joulutunnelma tulis myös tänne, joulukuusi kumminkin saadaan ja se koristellaan sitten kun se joulu on enemmän ajankohtaista.
Stressiä ollut myös vähän joululahjoista, mutta kaikki onkin jo hommattu! Muutama vielä on postissa tulossa mutta tuolla on jo hyvä kasa joululahjoja paketoituna ja odottelee jouluaattoa.

Otettiin myös Danielista joulukorttiin kuvia, sain otettua 50 kuvaa ja kaksi niistä onnistu, väääähän haasteellista tuon lapsen kuvaaminen, ei pysy sitten yhtää paikoillaan! Mutta onneks edes ne kaksi onnistu niin saatiin valita joulukorttiin kuva.

Päädyimme sitten ottamaan ensimmäisen kuvan, itse tykkäsin siittä jo alunperin enemmän koska siinnä on tunnelmaa ja tonttulakki näkyy enempi, toinen kuva olisi ollut kiva kun siinnä näkyy Danielin naama paremmin. 

Tänä vuonna jotenkin tuntuu paljon enemmän siltä että se joulu on tulossa, viime vuonna ei jotenkaan olut joulufiilistä, en tiedä johtuuko siittä että on nykyyän se oma lapsi jolle sen kunnon ja hyvän joulun haluaa tehdä vaikun saan nyt tänä vuonna suunnitella joulutarjottavia vai miks juuri tänä jouluna tuntuu siltä että se tulee. Jos ei ois fiilistä tuskin oisin marraskuun lopulla tehnyt tämmöstä postausta tännekkään.. :D

Miten teillä vietetään joulua?

Ajan nopeus

Heippa, koitan herätellä blogia taas pikku hiljaa eloon.. Pitkään oonkin ollut poissa, syitä on muutamia mutta väsymys on ollu suurin syy minkä takia ei ole ollut intoa pitää blogia enään pystyssä. Daniel ei nukkunut kunnolla ennenkun alko täyttää 6-7kk.

Mutta mitäs meille.. Daniel kasvaa aivan liian hurjaa vauhtia ja mun pieni vauva onkin jo iso vauva, 6kk iässä Daniel oppi konttaa, istuumaan ja reilu 6kk iässä myös alkoi nousee tukee vasten, 7kk iässä oppi kävelee tukea vasten. Kaksi söpöä hammasta siltä aina pilkistää sieltä suusta ja just puhkes ylös kolmas hammas. Uutena juttuna on kun hymyilee nii hymyilee hampaat irvessä ja silmät menee kiinni :D

Mun pitäis alkaa jo miettimään mitä mä jatkan kun äippäloma loppuu itseasiassa jo ensi kuussa. Jatkan keväällä jokoa koulua joka on kyllä todella epätodennäköistä selän takia tai sitten haen myöhemmin keväällä uuteen kouluun ja opiskelen ihan uuden ammatin itselle. Ennen äippälomaa siis jäi lähihoitaja koulu kesken, ja synnytyksen jälkeen mun selkä on ollut niin huonossa kunnossa että terkkari koulussa oli sitä mieltä että mun kannatas alkaa harkitsee uuta alaa, harmittaa ja paljon koska ei mulla kumminkaan paljoa sitä koulua kesken jäänyt..

Keväällä myös Samuli menee armeijaan ja jään tänne yksinään kotiin hoitamaan lasta, jännittää kumminkin kun oon tottunut siihen että se sieltä kotiin tulee töitten jälkee illalla ja auttaa iltapuuhissa ja että on viikonloppusin kotona mun kanssa, ja ny si ei aina pääsekkään ja hoidan kaikki yksin. Ja kun oma äitiki asuu niin kaukana eikä mulla itsellä ole oikein sukulaisia lähellä josta saisin tukiverkostoo, toki on kyllä sitten Samulin puolelta mutta sekään ei ny kauheesti helpota. 

Kaikkee on nyt tapahtumassa muutoksia, tiedä sitten kuinka pysyä itse perässä mukana, toivotaan että kaikki kumminki tulis sujuun hyvin ja pärjättäis Danskunkaa kahdesteen kotona sillon ku Samuli ei pääse kotiin.

Perhe elämää

Päivitän vähän tänne miten meillä menee, viimeisestä onkin aikaa jo paljon, on ollut nii paljon uutta ja väsymystä ja kiirettä että en oikee oo kerinnyt/jaksanut tulla kirjottelee. Nytten kun poika meni päikkäreille nii on hetki aikaa raapustaa.

Tosiaan, meille kuuluu hyvää. Vauva arki on lähtenyt hyvin käyntiin ja rytmiä alkaa olee pojan arjessa. Daniel just 25pvä täytti jo 4kk! ihan silmissä poika kasvaa ja oppii uutta. Nyt poika osaa kääntyä jo molemmin puolin, ryömii ja koittaa jo kontatakin. Daniel on seurallinen ja hymyilee paljon, myös osaa kyllä kitistä paljon niinkun vauvat yleensä tekeekin.

Danielin syntymän jälkeen oon itse tullut paljon sosiaalisemmaksi ja oon tutustunut paljon porukkaan ihan mamma ryhmien kautta ja muista ryhmistä, en tuntenut hetki sitten vantaalta ketään ja nyt tunnen paljon mammoja ja ei mammoja, iha mahtavaa et tommoset mamma ryhmät ja äitylit on keksitty! :D

Kaikkeen tähä uuteen me vielä saatiin uusi asunto johon muutetaan tänä vklp, jokiniemeen 3h+k 71 neliöinen! Odotan innolla että päästää muuttaan täältä koivukylästä pois, en oo missää vaiheessa tykännyt koko paikasta, ja uudessa asunnossa on sitten danskullekkin oma huone sitten ku se sitä tarvitsee :) Eli viikonloppua odotellessa, pääsen myös vähä viihteelle muidujen kanssa pitkästä aikaa viikonloppuna! :)

Jos sitten koitan jaksaa postata siittä uudesta asunnosta sitten kun ollaan saatu kamat kasaan!

Vauva uutisia

Helou! Mulla on ollut nytten niin paaaaljon kaikkea että ihan unohtanu että oon bloginki pystyttäny joskus.. :)
Koitan kertoo synnytyksestä niin paljon kun muistan ja siittä miten meil on mennyt nyt pari kuukautta. Meille syntyi 25.2 poika, mitoin 4080g ja 49cm. Synnytys käynnistettiin 24.2 päivällä, annettiin cytotec aluksi, joka ei mun mielestä kauheesti vaikuttanut mihinkään, supistuksia ei ollut tullut siihen mennessä yhtään eikä tullut pillerin jälkeenkää, Suostuttiin laittaa sen jälkeen mulle ballonki joka autto aukeemaan 4cm. Se tuntu aika epämukavalta, mutta ensimmäisen wc reissun aikana se jo tippu pois, eli oli tosiaan sen tunnin verran. Sitten puhkastii lapsivedet, säännöllisiä supistuksia alkoi tulemaan joskus 21 aikaan, Pääsin synnytyssaliin puolen yön aikaan, ja ponnistusvaihe alkoi 7.05, poika tuli ulos klo 4.47. Ponnistus vaihe oli todella rankka, epiduraali ei enää vaikuttanut siinä vaiheessa. Mun äiti ja samuli oli mukana salissa, äiti sanoi mulle hetki sitten että ne oli jo viemässä mua leikkaussalii hätäsektioon kun ei meinannut poika tulla ulos ja mun voimat oli niin uupuneet, ja pojan sydänkäyrät oli niin korkeet ettei poikakaa meinannut enää jaksaa. Mutta onneks imukupin avustuksella se loppu peleissä sitten tuli! Meinaan tässä kirjottaessa vieläkin alkaa itkee kun oli niin tunteikas koko reissu! Vaikka kokemus oli rankka, niin palkinto on kyllä maailman ihanin <3

Meidän vauva arki on lähtenyt menemään aika hyvin, 2kk aikana poika on saanut nimekseen Daniel Andres, 26.3 vietettiin ristiäisiä vilppulassa sukulaisten ja kavereitten kanssa. Kummeja tuli Danielille neljä ja juhlat oli tosi tunteikkaat mulle (yllätyyys) oon ollut vähän herkillä :D

Daniel on ollut erittäin rauhallinen pieni poika, välillä toki ollut itkusempia päiviä mutta ollaan pärjätty hyvin, ja on tää vauva arki tosi ihaanakin, huonosti päivät unohtuu niitten hyvin päivien takia. Ja varmasti mun äitiyttä on mietitty ja arvosteltu mutta niille jotka ovat pahaa puhuneet niin voin vaa sanoa että meillä on mennyt erinomaisesti :)